Miten vaikeeta elämä onkaan? vai onko? 
välillä se tuntuu että se on ihan ylitsepääsemätöntä.. se tuntuu siltä niin kauan ennenku tajuaa että itse sen sellaiseks tekee. kaikki lähtee omasta asenteesta! Tai no ei oikeastaan niinkään, me ollaan nini helposti vietävissä, meidän lähiympäristö yrittää pakottaa meitä tiettyihin muotteihin, joihin sitä lähtee mukaan helposti. Siellä muotissa sitä sitten pysyy, ennenkuin joku saa sun silmät auki. 

kuinka salakavalasti meidän lähipiiri vaikuttaa siihen, kertomalla muka millainen meidän pitäisi heidän mielestään olla, ja sitten sitä asettaa itsensä sellaiseksi, että olisi sen ympäristön muotin mukainen ja täyttäisi niiden läheisten odotukset. Niin kauan ku sitä ei tiedosta miten se lähipiiri suhun vaikuttaa, niin elää "onnellista" elämää.. siis näennäisesti onnellista. mutta sitten kun joku asia saa ne silmät avautumaan, ymmärtää vasta kuinka ahdistunut sitä oikeastaan onkaan ollut. eikä sitä tajua, miten juuri niiden "kannustavien" läheisten jälki on saanut niin syvät arvet, joiden umpeen saaminen vie aikansa. Itsensä uudelleen rakentaminen on raskas projekti,  sitä joutuu suodattamaan itsestä pois ne mitä on ympäristön odotuksia, ja mitkä on sitä todellista minua! sitten sitä pelottaa myös se että muuttuukin ihan toiseks ihmiseks kuin mitä on. Eihän se sun perusluonne mihinkään häviä, siitä päältä vain karsiutuu pois ne ylimääräiset painolastit joita muut on tehny. ja se todellinen minuus pääsee esille. Jos sitä on pienestä asti sanottu, että kun sä oot niin ujo ja hiljainen ei susta ikinä voi mitään tulla, kun et saa suutas auki. niin sitten sitä alkaa käyttäytymäänkin juuri sillain kun muut sut näkee ja sä tiedät aina keiden seurassa sun "pitää" olla hiljaa koska sellanenhan sä oot.

ja sen suun auki saaminen muuttuu vaan kokoajan vaikeemmaks ja vaikeemmaks.  
Sitten ku tapahtuu se, että sun silmät avautuu siihen mitä se ympäristö on sulle tehnyt, on aluks aikamoinen isku, ja sellainen tietynlainen vihantunne herää. mutta niin se on iso järkytys myös sille muottiin änkemispiirillekin, kun yhtäkkiä se toinen alkaakin sanomaan vastaan! 

Kun saa ympärilleen samanhenkisiä ja avoimia ja suvaitsevaisia ihmisiä , niin on paljon helpompi hengittää. ne ihmiset saa susta sun parhaat puolet esille, ja juuri se tekee susta kokonaisen, aidon minän! kun löytää ihmisiä joiden seurassa saa olla juuri sellainen kuin on, niin se on yks parhaista asioista! Sellasten ihmisten tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. miks sitä oikeesti pitäis ympärillään ja lähellään sellasia ihmisiä jotka vie sulta energiaa ja saa vaan pahan olon aikaan, kun sä pystyt vaikuttamaan siihen ketä pidät siinä lähellä. ikinä ei pitäis velvollisuudesta pitää ketään lähellään, saati sitten sen perusteella että mitä muut ajattelee jos "hylkään" ton tai ton.. kukaan muu ei voi sun elämää elää kuin sinä itse! kukaan muu ei tiedä mikä on sulle parhaaks! kukaan muu kuin sinä itse ei tiedä mitä sydämesi haluaa! kuuntele itseäsi ja sydäntäsi, pyri kohti unelmia!