Tunteiden pukeminen sanoiksi, se on vaan välillä jotenkin todella vaikeeta. Sitä tietää tasantarkkaan mitä tuntee, mutta niitä ei pysty mitenkään konkretisoimaan sanoiks. ja kun tuntuu että jos siinä onnistuis niin olis itelläkin helpompi taas päästä eteenpäin.Näin on ainakin itellä joidenkin tunteiden kohdalla. Toiset asiat ja tunteet taas sitten on niitä että ei ehkä uskallakaan laittaa sanoiks, koska silloin ne tulis liiankin hyvin tietoisuuteen. ja niiden eteen olis oikeesti sitten tehtävä jotain,

ehkä ne tunteet on osittain sellaisiakin joita yrittää itteltään kieltää syystä tai toisesta. ja se vaan menee niin, että kun jonkun tunteen tai asian sanoo ääneen niin se muuttuu heti todeksi ja se on toisaalta todella pelottavaa. Pelottavintahan siinä on se muutos minkä se saattaa aiheuttaa, ja uudet ja ei niin tutut asiat on aina hieman arveluttavia ja pelottavia. kuuntelin tossa just Florence and the machinea ja niillä on sellanen biisi kuin never let me go.. ja ehkä toi kiteyttääkin sen kaiken... never let me go, kun ne tietyt tunteet joihin on vuosien varrella tottunut ja joiden kanssa ja avulla on elänyt sitä tuttua ja turvallista elämää, niin niistä ei halua luopua eikä päästää niitä menemään. Se on vaan joistakin asioista irti päästäminen niin kovin vaikeaa, ja sitä taistelee kaikin keinoin ettei niistä tarvis päästää irti, vaikka toisaalta taas hyvinkin tietää että se vois olla ainoa ja paras mahdollinen vaihtoehto.

tunteita vastaan taisteleminen on vähän niinku taisteleminen tuulimyllyjä vastaan. se vaan on niin turhaa, kun loppujen lopuks siinä satuttaa itsensä ja kenties myös muita tarkoittamattaan. vai onkohan tää ongelma sitten vaan tälläsillä tunne ihmisillä. ehkä sitä vois saada helpotusta asioihin paremmin jos osais kanavoida tunteitaan paremmin järjen kautta.

jos ne vaan osais todella pukea sanoiks, mutta mikä ihme siitä oikeesti tekee niin vaikeeta. välillä on sellanen olo, että pakahtuu niihin tunteisiinsa ja haluais vaan päästää ne ulos. se ei vaan onnistu, niille ei löydy oikeita sanoja eikä muotoja. tässä tunne jutussakin on musiikkilla suuri vaikutus, kun on sellasia lauluja joista syntyy just toi pakahtumisen tunne sisälle ja sitten sitä yrittää niiden laulujen avulla tunnistaa ja tiedostaa paremmin se sisällä vellovat tunteet. mutta enpä ole siinä vielä onnistunut. 

joskus ne tunteet sisällä kasvaa niin isoiks, että jollain tapaa tietää niillä olevan jokin isompi merkitys. Itelläni on yksi isompi tunne joka aika ajoin toistuu voimakkaana, se on jokin kaipuun tunne, mutta sitäkään ei osaa sen paremmin selittää, mä ite tiedän että millanen se tunne on, mutta ei sitä vaan osaa mitenkään saada ulos niin että joku muukin sen ymmärtäis. Niinku nytkin on sellanen tunne, että haluais hirveesti sanoa jollekin jotain, mutta kun ei tiedä kenelle tai mitä. tai sitten sen tietää mutta ei vaan uskalla tehdä asian eteen mitään. 

Ehkä se suurin ongelma sitten onkin vain siinä rohkeuden puutteessa, kun ei uskalla irrottautua tutuista asioista!!