Ihmisarvo?! mitä se oikeastaan on? onko se jotain mitä jokainen ihminen syntyessään jo omaa, ja onko se lähtökohdiltaan kaikilla ihmisillä sama?

Mulle itselle ihmisarvo käsitteenä tuo mieleen paljon kaikenlaisia ajatuksia, mielipiteitä joista varmasti on monet erimieltä. Jokaisella ihmisellä on oikeus arvostukseen, ja lähtökohdiltaan jokainen ihminen on samanarvoinen, mutta elämänsä varrella siihen arvostuksen määrään me itse vaikutetaan todella paljon. Kun miettii ihmistä joka on murhannut jonkun, ja vertaa sitä ihmiseen joka ei minään päivänä ole käyttänyt väkivaltaa toista ihmistä kohtaan, niin voidaanko sanoa että näillä kahdella on samanlainen ihmisarvo? voiko ihmisellä joka on käynyt käsiksi ja riistänyt ihmisen hengen ja näin mitätöinyt tämän ihmisen ihmisarvon todella olla samanlainen ihmisarvo muihin nähden? Tai jos ihminen käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa, ihmiseen joka on ulkoisesti erilainen tai kehitysvammainen? hyökkäämällä itsestä poikkeavaa erilaisuutta kohtaan, ihminen tuhoaa "uhrinsa" ihmisarvon olemattomiin.

Erilaisuus on pelottavaa, niin kauan kun ei vaivauduta ottamaan selvää asioista. Jo sanat en ymmärrä, pitäisi tuottaa lisä sanat, en ymmärrä, mutta haluan ottaa selvää. jokaisella ihmisellä on omat näkemyksensä asioista, ja tavoista, eikä kaikkien pidä olla samaa mieltä, mutta se että vaivautuu ottamaan asioista selvää ja kunnioittamaan toisia, olivat he sitten millaisia tahansa, kertoo ihmisarvosta. Jos ajattelee vaikkapa seksuaalisivähemmistöjä, heillä pitäisi olla samat oikeudet kuin kaikilla muillakin ja heillä pitäisi olla myös sama ihmisarvo. mutta voiko näin vieläkään sanoa, kun esimerkiksi kirkko jonka pitäisi olla ihmisarvon todellinen kannattaja syrjii seksuaalivähemmistöjä ja myös sukupuolenvaihdosleikkauksia. 
Ihmisarvo kuuluu jokaisella ja ihmisillä on tarve tulla hyväksytyksi, mutta se hyväksytyksi tuleminen täytyisi tapahtua ihmisen ollessa sellainen kun on. eikä siten että täytyisi yrittää ensiksi asettua johonkin muottiin jotta voisi tulla hyväksytyksi. 
jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen, ja nimenomaan olla onnellinen sellaisena kuin on. Jos joku ihminen tuntee että on syntynyt vääräksi sukupuoleksi ja elää siksi onnetonta elämää, niin keneltä se on pois jos tälläinen henkilö haluaa vaihtaa sukupuoltaan leikkauksella? vai halutaanko me tuhota ihmisen perusoikeus onnellisuuteen, ja samalla tuhota ihmisarvo?
Tai jos samaa sukupuolta olevat henkilöt haluaa mennä naimisiin ja rakastaa toisiaan? onko se oikein kieltää rakkaus ihmisiltä? Ja onko oikein kieltää se rakkaus ja oikeus onneen nimenomaan siksi, että nämä ihmiset eivät ole niinkuin muut?  Ihmiset rakastuvat ihmisiin eikä sukupuoliin, tämä on oma mielipiteeni ja näkemykseni. Ja ihan oikeasti, jälleen kerran keneltä meistä se on pois jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa jakaa elämänsä yhdessä? 
 

Entäpä sitten muunlainen erilaisuus, kehitysvammaiset, ulkomaalaiset, eri taustaiset.. he ovat kaikki samanarvoisia ihmisinä. Miksi sitten tälläisia ihmisiä syrjitään enemmän kuin niitä jotka ovat samanlaisia meidän itsemme kanssa? Minkä takia se pelko erilaisuudesta puretaan hyökkäämällä toisten ihmisarvoa kohtaan? samalla kun hyökätään toisten ihmisarvoa kohtaan, lasketaan omaamme todella paljon! Sellainen ihminen joka vain olemattoman erilaisuuspelon takia alistaa toista ihmistä, ainakaan itse en voi sanoa arvostavani tälläistä ihmistä enää samanlailla kuin ehkä ennen. olen siis todella sitä mieltä, että lähtökohtaisesti jokainen ihminen on samanarvoinen, mutta omaa ihmisarvoaan muiden silmissä teoillaan pystyy nostamaan tai laskemaan. 
 

kun miettii ulkomaalaisia suomessa, niin itselläni ei ole heitä vastaan mitään, niin kauan kuin he pystyvät kunnioittamaan suomalaista kulttuuria ja siinä samassa siis tietenkin suomalaisuutta ja suomalaisten ihmisarvoa. Ihmisarvoon kuuluu tietenkin se, että autetaan hädässä olevia, eikä jätetä heitä heitteille. mutta sitten on osattava kunnioittaa sitä avun antanutta lähdettä. enkä voi kieltää etteikö oma käsitykseni ulkomaalaisista ole alkanut muuttumaan, kaikkien ikävien tapausten jälkeen. mutta täytyisi vain yrittää muistaa, että kaikki ulkomaalaiset eivät ole samanlaisia.Vaikka kaikki meistä on erilaisia, ja aina ei voida olla samaa mieltä muiden kanssa. niin se kuinka sen asian käsittelee vaikuttaa ihmisarvoon.. onko todella sen verran "rohkeutta" jotta poikkeaa edes hetkeksi omista kuvitelmistaan ja asenteistaan, että näkee  vaivaa ottaa erilaisuudesta selvää. koettaa ymmärtää erilaisuutta, mutta ennenkaikkea kunnioittaa sitä! Erilaisuutta pystyy kyllä kunnioittamaan vaikkei itse olisi samaa mieltä. 

ihmisarvo on hyväksytyksi tulemista juuri sellaisena kuin olet, eikä sellaisena kuin sinun odotetaan olevan. 

Nämä ovat siis vain omat mielipiteeni ja enkä välttämättä edes tiedä käsittääkö ihmisarvo juuri näitä asioita, mutta eipä se mitään. seison sanojeni takani oli ne sitten ihmisarvoon liittyviä tai ei :)