Mä kuuntelin tänään kahvilassa kun kaks tyttöä keskusteli, ja mun korviin osu erityisesti tällainen lause " mä en oikeastaan ikinä kuuntele musiikkia" !!! siis MITÄ?!  mä en jotenkin osaa ymmärtää sitä, että joku ei kuuntele musiikkia. Mulle se on eräänlainen henkireikä ja no oikeastaan yks elämän tärkeistä asioista. 
Musiikin avulla voi käsitellä omia tunteitaan, ja vaikeita asioita. ja monista lauluista löytyy niin paljon arkielämän vaikeisiin hetkiin lohdutuksen sanoja. 

toinen asia mitä en ymmärrä, on sellanen lokeroituminen vain yhteen tai kahteen musiikkigenreen. ja sitten sen puolustaminen kynsin ja hampain, ja muiden ihmisten musiikkimakua haukkuen. musiikki on niin henkilökohtainen asia kuitenkin, että mun mielestä kenenkään ei edes pitäisi lähteä arvostelemaan toisten musiikkimakuja. mulle itelle musiikissa on tärkeintä se herättääkö se mitään tunteita, mielikuvia tai tuoko se jonkun ihmisen mieleen tai herättää jonkun muiston. Silloin kun näin käy niin se laulu tai melodia on hyvä ja siitä tulee mulle tärkeä. 
Mulle näitä tunteita tuovia lauluja löytyy mm. sellasilta kuin, Stevie Wonder, Frank Sinatra, Dire Straits, Guns n´ roses, Bob Marley, Mötley Crue, SMG, Emma Salokoski, Angus ja julia Stone... ja tätä listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään.. 

Ja yleensä mulla riippuu päivän musiikki siitä minkälainen mielentila on, mutta se toimii myös niin päin että jos haluaa saada jonkun mielentilan niin sitten on vaan laitettava sellasta tiettyä musiikkia soimaan. 
Mutta siis niin, en mä vaan osaa käsittää että joku ei kuuntele musiikkia näissäkään tarkoituksissa. 
Musiikissa on vaan jotain mahtavaa voimaa jota ei osaa selittää.. se vaan saa ajatuksia ja tunteita heräämään niin helpolla. Ja mikä onkaan sen parempaa, kun joskus vaan laittaa jotain herkkää ja hyvää musiikkia soimaan, kynttilöitä palamaan ja vaan olla!

musiikki toimii niin hyvin tunnelman luojana, tunteiden tulkkina, ja ilon tuojana, että jokaisen pitäis kuunnella musiikkia kokoajan :)